21. tammikuuta 2014

Eilinen päivä meni jotenkin siivillä, vaikkei mitään sen erityisemmin tehnyt. Aamulla kävin kaupassa ja kannoin neljä pussia ruokaa kotia, hankalaa nyt valita toisille mitä he voisivat syödä kun itsellä niin "ykstoikkonen" ruokavalio.Toki saisin paljonki erilaisia äpöstyksiä mutta ei oikeen riitä aika niitä sit toteuttaan ja suunnitteleen eikä pysty, näillä mennään siis :)
Siskoni piipahti kylässä ja muuten touhusimme sitten vain sisällä, tehtiin muuten kuperkeikkoja ja kylläpä se on vaikiaa näin aikuisena, lapsikin nauroi mulle ja huusi kummastuneena " ääääiiiitiiii topeta.." paras oli siis jättää lapselle tämä homma :D



Mietin useasti, millaista minun elämä oli ennen lapsia, kamalaa, en haluais muistella jotenka päällimmäisenä asiana on vain se kun tapasin minun elämäni suuuurimman rakkauen,uh!, joka toi mulle muuttolaatikoita, oltiin silloisen kaverin kanssa muuttamassa kimppakämppään enkä tuntenut avopuolisoani sen kummemmin, mutta siitäpä se lähti.. Ei se meinannu kotia päästä kun jumitti meiän oven eessä niitten laatikoitten kans  ja poltti liekkö askin tupakkia siinä hermoissaan :D


Ei menny kauaa kun me hengailtiin ihan kunnolla, mie olin kyllä heti ihan varma että nyt kolahti ja kunnolla,halusin heti lapsia tämän ihmisen kanssa,mie löysin vihdoinkin turvallisen kainalon ja tässä haluan pysyä :) Sitten pikkuhiljaa muutinkin hänen yksiöön ja siitä muutimme sitten yhdessä kaksioon v.2009 ja hankittiin sen jälkeen tuo meiän sohvaperuna joka oli sillon 2v.

Sitten aloin odottamaan esikoistani joka syntyi sitten n. vuosi koiran hankinnan jälkeen elokuussa 2011. Olo oli niinkuin olisin jo ollut raskaana aiemmin, olin niin valmis kaikkeen, mulla ei yhtään jännittänyt mikään 







Tuosta kaksiosta päätimme muuttaa isompaan ,esikoiseni ollessa 6kk , tänne Napapiirin taakse, kolmioon ja täällä olemme siitä asti viihtyneet ja perheemme on kasvanut viime elokuussa 2013 taas yhdellä pojalla lisää. Nyt tuntuu että perheemme on kokonainen eikä mitään enää puutu. :) Tämä on erittäin hyvä näin :)


Tässäpä oli pikaisesti hieman minun jälkeläisiä, elämäni aarteita, meidän tulevaisuus <3


 Meillä alkaa olla kohta aika lähteä 5kk neuvolaan, voisin laitella siitäkin sitten hieman postausta, jos ehdin..














4 kommenttia:

  1. Voi ihana, mie en ees tienny miten ootta tutustunu, ei oo kai koskaan tullu puheeksi? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuten olekkaan :) Se oli aika hauska ensitapaaminen ja muistan sen niin selvästi vieläki.. :D

      Poista
  2. Oo, kiva teksti! Niinhän se sanotaan et sen oikeen tapaa kun sitä vähiten odottaa ;) Ihanaa kun aloit kirjottaan blogia, tosi mukava käyä lueskelleen!

    VastaaPoista